Okkulttisista elementeistä ammentaville, omintakeisille rikostarinoille on tilausta, minkä äskettäin osoitti myös True Detective -sarjan tuoreimman tuotantokauden suosio. Tähän kultasuoneen iskevät nyt Alexandre Bustillo ja Julien Maury, Ranskan uuden äärielokuva-aallon kärkinimiksi rajulla esikoisellaan Inside (2007) kohonneet kauhuspesialistit.

Kaksikon seitsemäs pitkä elokuva saattaa yhteen pariisilaispoliisin (Virginie Ledoyen, mm. The Beach, Rabid Dogs) ja paikalliskytän (Paul Hamy) hiljaisessa syrjäkylässä. Selvitettävänä on sotkuinen, seksuaalisväritteinen kaksoismurha sekä joukko kadonneiden lasten tapauksia. Tutkimukset saavat lisäkierrettä, kun kyläläisten kuiskuttelemat huhut lähimetsiä asuttavasta pahantahtoisesta olennosta yltyvät.

Rikostrillerikerrontaa folk horror -mystiikkaan yhdistävän The Soul Eaterin kovin valtti on sen pääosanäyttelijäkaksikon vahvan kemian rinnalla intensiivinen tunnelma, jota aavemaiset tapahtumapaikat kasvattavat kiitettävästi.

Genre-elokuvan tyyli- ja tehokeinot läpikotaisin tuntevan ohjaajakaksikon varmat otteet imaisevat katsojan nopeasti mysteerin syövereihin. Eräänlaisia sukulaisteoksia ovat yhtäällä niin True Detective, Nordic Noirin synkin laita kuin Mathieu Kassovitzin tiukka rikostrilleri Purppuravirrat (2000).

Mutta koska ohjaimissa ovat Bustillo ja Maury, odotuksia lunastetaan myös muilla tavoin. Käsityönä toteutettuja, rujoja tehosteita ei valitun tyylilajin vuoksi nyt hierota katsojan kasvoihin. Mutta silloin kun niitä kameralle näytetään, se tehdään shokkiarvosta tinkimättä.

Näytöksen alkukuvana A Real Donkey Day (6 min, Artturi Rostén, Suomi 2024).
”Pikku Peke-aasi päätyy innostavaan seikkailuun osallistuessaan syntymäpäiväkekkereille.”